VIIKONLOPPU LINKKEJÄ

Artikkeli Kenellä vastuu hyvistä koirista? Canis.fi

Vinkkejä koiramaiseen kesään. Koirat.com

Testaa mikä koirarotu sopii sinulle parhaiten! IltaSanomat

Tieoa koiran turkin hoidosta. Hauva.com

5 VINKKIÄ TEHOKKAASEEN KOIRAN KOULUTUKSEEN

1. Käytä tehokkaita vahvisteita
Jotta koiran koulutus olisi tehokasta, on huolehdittava että käytetyt vahvisteet (palkkiot) ovat tarpeeksi hyviä. Ota käyttöösi suuri määrä erilaisia vahvisteita ja muista, että vain koira voi päättää mikä toimii sille vahvisteena ja mikä ei. Käytä normaalia parempia palkkioita, kun harjoittelet uusia käytöksiä jotka vaativat paljon voimia koiralta tai jos koulutusympäristössä on paljon häiriöitä.

2. Käytä ehdollista vahvistetta uusia asioita opeteltaessa
Koiran koulutus tehostuu huomattavasti, kun palkkaamisen ajoitus on kohdillaan. Ehdollisena vahvisteena voi toimia esimerkiksi naksutin, pilli tai jokin sana.

3. Pidä koulutus vähäeleisenä
Koiran koulutuksessa on tärkeää välttää houkuttelua, kaksoiskäskyjä, maiskuttelua, näkyvissä olevaa namipussia, käden viemistä taskuun ennen naksutusta ja niin edelleen.

4. "Yliharjoittele" tärkeitä käytöksiä sekä perustottelevaisuutta
Muista harjoitella erilaisissa ympäristöissä ja sellaistenkin häiriöiden alla, joiden läheisyydessä koiran ei todellisuudessa tarvitsisi pystyä suorittamaan liikkeitä.

5. Käytä korkeaa vahvistetiheyttä
Vahvistetiheydellä (eli vahvistevälillä) tarkoitetaan sitä kuinka kauan koiran on työskenneltävä palkitsemisten välillä. Ideaalitilanteessa koira saa vahvisteen kolmesta viiteen sekunnin välein.
Liian pitkä aika palkitsemisten välillä voi turhauttaa koiraa ja oppiminen hidastuu. Muista siis, ettei koulutuksen vaatimustaso ole liian korkealla ja koiralla on mahdollisuus onnistua tarpeeksi usein.

KOIRAN KOULUTUS VIDEO: Damin noutaminen vedestä

Tässä koiran koulutus videossa nuorin koirani, Sara (lyhytkarvainen saksanseisoja), noutaa damia vedestä. Hyödynnän palkkiona vetoleikkiä ja kehuja.

5 VÄÄRÄÄ OHJETTA PENTUKOIRAN OMISTAJALLE

Pentukoiran omistaja saa usein laidasta laitaan kaikenlaisia neuvoja, ja monet niistä eivät ole hyviä. Harmittomiakin ohjeita löytyy, mutta valitettavasti kuulee niitäkin, joiden toteuttaminen kannattaa jättää väliin. Aina kannattaa miettiä onko neuvoissa mitään järkeä ja luottaa omaan arvostelukykyynsä. Tässä artikkelissa käyn läpi 5 yleistä ja väärää neuvoa pennunomistajalle.

Väite 1. Johtajuusteoria, ole johtaja pennulle!
Tämä on yksi sitkeimmin eläviä myyttejä koiran koulutuksessa. Vieläkin näkee joissain kirjoissa ja nettiartikkeissa väitettävän, että koirat ovat perineet käyttäytymisensä suoraan sudelta. Pennunomistajaa neuvotaan kohtelemaan pentua alempiarvoisena sutena ja annetaan ymmärtää, että se saisi pentukoiran pitämään omistajaansa johtajasutena. Totuus kuitenkin on, että koira ei ole susi. Koira ei myöskään kykene ajattelemaan kuin susi. Sen aivojen rakenne ja toiminta ovat erilaiset ja jos ihminen yrittää ottaa "johtajuuden", koira vain hämmentyy eikä käsitä mistä on kyse. Koiran aivojen toiminta muistuttaa lähinnä nelikuisen sudenpennun aivojen toimintaa, ja tämän ikäinen sudenpentu oppii kuten koirakin - leikin kautta.
Johtajuusteoria on täyttä puppua myös susien laumakäyttäytymisen osalta. Vanhanaikaiset tiedot susien laumakäyttäytymisestä perustuivat havaintoihin vankeudessa elävien susien käyttäytymisestä. On jo kuitenkin tiedetty kauan, että vankeudessa elävä susi käyttäytyy merkittävästä eri tavoin kuin vapaana luonnossa elävä susi. Lauma, joka elää vankeudessa, kokee jatkuvia konflikteja ja taisteluita rajoitetuista resursseista (ruoka, tila jne). Villit susilaumat taas koostuvat perheryhmistä, joissa ei esiinny "johtajasusien pomoneleitä" tai taisteluita ja dominanssia.
Ole siis pennullesi luotettava ja oikeudenmukainen "isä- tai äitihahmo".

Väite 2. Älä sekaannu koirien tappeluihin, anna niiden selvittää välinsä itse!
Tämä väite perustuu siihen, että tilanne vaikuttaa usein pahemmalta kuin mitä se on. Valitse pennun tuttavapiiri tarkkaan! Pentukoiran tulisi tavata sosiaalisia ja kilttejä aikuisia koiria, jotka eivät aiheuta tarpeetonta pelkoa ja fobioita pennussa. Toisia koiria kohtaan aggressiivisesti käyttäytyvän koiran hyökkäys voi saada pennun shokkiin ja pahimmassa tapauksessa se oppii, että hyökkäys on paras puolustus. Noidankehä on valmis, sillä pennusta tulee aikuisena toisiin koiriin aggressiivisesti suhtautuva koira.

Väite 3. Emo kurittaa pentuja ottamalla niitä niskasta kiinni, tee siis samoin!
Pentukoiran nostaminen niskasta on valitettavasti edelleen hyvin yleinen tapa rangaista sitä. Peruste tälle on, että narttu tekee samoin pennuilleen. Totuus kuitenkin on, että ihminen ei ole koiraemo ja on naurettavaa edes yrittää matkia koirien omia rankaisumenetelmiä. Vain erittäin harvat nartut edes käyttävätkään niskasta nostamista rangaistuksena. Kunnon ote niskanahasta epäilemättä on tehokas rankaisu pennulle, mutta suurena riskinä on, että saat pennustasi epävarman ja pelokkaan.

Väite 4. Älä koskaan auta pentua pois ikävästä tilanteesta!
Perustelu tälle väitteelle on, että pentu oppii näin vain pelkäämään. Se voi pitää paikkansa, jos pentua aina nostellaan pois ja sitä lohdutellaan havaittaessa pientäkin epävarmuutta. Pentukoiran omistajan velvollisuus on kuitenkin varjella pentua tilanteilta, joita se ei hallitse tai joissa se voi loukata itseään. Esimerkiksi leikki isomman koiran kanssa saattaa yltyä liian rajuksi ja pentu pelästyy tilannetta. Keskeytä leikki tällöin välittömästi! Uhkaavat koirakokemukset aiheuttavat pahimmillaan sen, että pennusta tulee aikuisena muita koiria pelkäävä ja se suhtautuu niitä kohtaan aggressiivisesti. Pennun tärkein sosiaalistumiskausi kestää kahdeksan viikon iästä 12-14 viikon ikään ja on erityisen tärkeää, että pentu saa tällöin vain hyviä kokemuksia muista koirista.

Väite 5. Paina pennun kuono sen pissaan, jos se tekee tarpeensa sisälle!
Miltä sinusta tuntuisi, jos ystäväsi tulisi huutamaan aina korvaasi kun menet vessaan? Alkaisiko vessa tuntua hyvältä paikalta tehdä tarpeensa? Entä tekisitkö tarpeesi kyseisen ystävän läsäollessa, kun olet aina saanut huutoa osaksesi? Monet pennunomistajat kärsivät siitä, että koira ei tee millään tarpeitaan lenkillä. Älä siis muodosta negatiivista mielleyhtymää sinun ja tarpeiden tekemisen välille! Pentu ei kykenee ymmärtämään oikea-väärä eroa vaan se oppii turvallinen-vaarallinen asteikolla. Raju rankaiseminen tarpeiden tekemisestä sisälle saattaa myös johtaa siihen, että pentu vain oppii tekemään tarpeensa piilossa. On huomattavasti riskittömämpää palkita pentua pissimisestä ulos (kehut, ruoka jne, muista ehdollinen vahviste!) ja olla välittämättä vahinkotarpeista sisällä. Muista kuitenkin viedä pentua usein ulos, sillä se ei vielä kykene pidättelemään tarpeitaan kunnolla.

KOIRAN KOULUTUS TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ: Koulutusprosessin rakenne

Haluat kouluttaa koirallesi uusia asioita? Mutta miten rakentuu teoreettisesti optimaalinen koulutusprosessi käytännössä? Tässä artikkelissa käyn läpi koulutusprosessin rakennetta ja mitä asioita tulisi huomioida opetettaessa uusia käyttäytymismalleja koiralle.

Koiran koulutuksessa oppimisprosessin rakenne riippuu aina lähtötilanteesta (mm. mitä koira jo osaa, mitkä se kokee palkkioiksi ja mitkä rangaistuksiksi), mutta teoreettisesti kokonaisuus etenee seuraavanlaisen kaavan mukaan:
1. Liikkeen opetus
2. Kehon vihjeiden ja apuvälineiden häivytys
3. Sanallisen vihjeen (käskyn) liittäminen valmiiseen toimintoon
4. Liikkeen yleistäminen ja häiriöiden siedätys
5. Keston ja etäisyyden koulutus
6. Ärsykekontrolli

Kun haluamme opettaa koiralle uusia asioita, on ensimmäisenä tavoitteena saada toivottu käyttäytyminen esiin tavalla tai toisella. Halutun toiminnan aikaansaamiskeinoja on useita. Houkuttelu on ehkä tavallisimpia koirankoulutuksessa käytettyjä tekniikoita. Tyypillinen esimerkki on se, että koira houkutellaan maahan makupalan avulla. Ongelmana houkuttelun käytössä on se, että koira tulee helposti riippuvaiseksi houkuttelussa käytetyistä avuista. Siksi siitä tulisikin päästä eroon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa koulutusprosessia. Shaping on yleinen toiminnan aikaansaamiskeino naksutinkoulutuksessa. Sillä tarkoitetaan sitä, että koiran käytöstä muokataan asteittain kohti haluttua lopputulosta. Fyysinen käsittely on usein yhdistetty pakotteiden ja rangaistuksien kanssa, esimerkiksi koiran takapään painaminen alaspäin kun sen halutaan istuvan. Ongelmana on se, että koiran osallistuminen koulutukseen muuttuu passiiviseksi ja se tulee helposti riippuvaiseksi avuista. Käytöksen sieppaamista eli capturingia voidaan hyödyntää monien yksinkertaisten toimintojen yhteydessä. Tekniikka sisältää koiran käytöksen "sieppaamisen" silloin, kun koira tekee sen sattumalta omatoimisesti. Mallioppimista, sosiaalista oppimista, voidaan myös hyödyntää uusien asioiden koulutuksessa. Jos esimerkiksi koira halutaan opettaa haukkumaan käskystä, voidaan kyseinen käytös saada esiin antamalla toisen koiran haukkua lähistöllä. Ympäristön muokkaaminen taas ei itse asiassa ole mikään erillinen koiran oppimistekniikka, vaan sitä käytetään tavallisesti yhdessä jonkin muun tekniikan kanssa. Ympäristöä muokataan siten, että haluttu toiminto saadaan todennäköisesti esiin. Esimerkiksi istuutumista harjoiteltaessa koira pidetään hihnassa niin, että se pysyy kohtuullisella etäisyydellä kouluttajasta. Kohdentamisella (eli targeting) tarkoitetaan houkuttelun ja shapingin välimuotoa, jossa hyödynnetään ensin shaping menetelmää, jotta koira saadaan esimerkiksi koskettamaan kohdekeppiä kuonollaan. Tämän jälkeen kohdekepin avulla koiraa voidaan ohjata menemään sinne, minne se halutaan, ja siten saadaan aikaan joukko uusia toimintoja.

Liikkeen nimeäminen, eli käsky tai vihjesanan liittäminen, toteutetaan silloin, kun haluttu suoritus on teknisesti opittu. Tässä hyödynnetään klassista ehdollistumista, kuten ehdollisen vahvisteenkin opettamisessa. Sillä hetkellä kun koira toimii halutusti, sanotaan vihjesana ja välittömästi palkitaan. Tätä on toistettava riittävän monta kertaa, jotta vihje ehdollistuu koiran suoritukseen. Näin vihjeen antaminen kertoo eläimelle, että sillä on juuri nyt mahdollisuus suorittaa jokin toiminto, mikä tuo palkkion. Vihjesana onkin arvokas, koska vain vihje antaa mahdollisuuden palkkioon ja ilman vihjettä suoritettuja toimintoja ei tässä vaiheessa enää huomioida.

Kun koirasi on oppinut halutun liikkeen sujuvasti häiriöttömässä ympäristössä, on aika lisätä tilanteeseen häiriöitä. Tämä kannattaa toteuttaa pikku hiljaa, asteittain. Esimerkiksi käden heilautus voi olla jo suuri häiriö tietylle koirayksilölle. On myös tärkeää muistaa, että mitä vahvempi ja varmempi koiran toiminnasta halutaan tehdä, sitä suurempiin häiriöihin se on syytä yleistää. Häiriöiden lisäämistä on mm. harjoittelupaikan vaihdos ja muiden ihmisten sekä koirien lisääminen koulutustilanteeseen.

Viimeinen vaihe koulutusprosessissa on ärsykekontrolli. Tällä tarkoitetaan sitä, että koira opetetaan suorittamaan liike vain haluttaessa, ja erottelemaan kyseisen liikkeen vihjesana muiden liikkeiden vihjeistä (esimerkiksi koira ei mene maahan kun sanotaan "istu"). Ärsykekontrollin vaiheet voidaan luokitella seuraavasti:
1. Koira tekee X, kun sille sanotaan X (pyörii joka kerta, kun sille sanotaan "pyöri").
2. Koira ei tee Y, kun sille sanotaan X (ei istu, kun sanotaan "pyöri").
3. Koira ei tee X, kun sille sanotaan Y (ei pyöri, jos sanotaan "istu").
4. Koira ei teeX, ennen kuin sille sanotaan X (ei pyöri, jos ei ole annettu vihjettä "pyöri).

Koko koulutusprosessin läpikäyminen saattaa ensimmäisen opetettavan toiminnon kohdalla tuntua erittäinkin työläältä, mutta on hyvä muistaa, että koira oppii jatkuvasti myös koulutustilanteen rakenteesta. Jokaisen uuden asian opettaminen muuttuu pikku hiljaa helpommaksi. Koira oppii oppimaan.

KOIRAN KOULUTUS KÄYTÄNNÖSSÄ: Ehdollisen vahvisteen opettaminen koiralle

Jotta positiiviseen vahvistamiseen perustuva koiran koulutus olisi mahdollisimman tehokasta, on eläimelle kyettävä kertomaan tarkalleen, sekunnin murto-osan tarkkuudella, milloin se tekee oikein. Jos koira saa jonkin tekemänsä asian jälkeen suoraan primäärivahvisteen eli ehdottoman vahvisteen (esim. ruoka, lelu, leikki) ongelmaksi muodostuu sen hitaus ja epätarkkuus, sillä kouluttajan palkkio tulee aina pari sekuntia myöhässä. Käytettäessä ehdollista vahvistetta eli sekundäärivahvistetta (naksutin, hyvä-sana, pilli jne) koiran kouluttaminen nopeutuu ja tehostuu huomattavasti. Hyödyntäen klassista ehdollistumista koiralle opetetaan, että tietty äänisignaali ennakoi palkkion tuloa.

Voit käyttää palkkiona mitä tahansa, joskin ruuan käyttö on usein yksinkertaisinta. Anna valitsemasi äänisignaali (jokin sana tai naksutin) ja sen jälkeen palkkio koiralle. Kiinnitä huomiota siihen, ettei esimerkiksi kätesi liikahda ennen kuin äänisignaali loppuu. Toista tätä useamman kerran ja muista pitää myös taukoja. Lisää ehdollisen vahvisteen opettamistilanteisiin häiriöitä pikkuhiljaa, esimerkiksi treenaa erilaisissa paikoissa, muiden ihmisten/koirien läsnäollessa jne. Muista, että kun lisäät häiriöitä tilanteeseen, saattaa koirasi jäädä tuijottelemaan uutta häiriön aiheuttajaa. Toimita palkkio silti, äläkä toista äänisignaalia! Lopulta voit testata äänisignaalin toimivuutta siten, että annat merkin kun koira katselee muualle tai touhuilee omiaan lähelläsi. Jos koirasi katsoo sinua heti merkin kuultuaan ja tulee luoksesi, se on oppinut merkin.

Seuraavissa käytäntö-artikkeissa hyödynnetään ehdollista vahvistetta erilaisten temppujen ja katsekontaktin opettelussa!

KOIRAN KOULUTUS TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ: Mitä tehdä, kun koira pelkää?

Pelko on yksi elämää ylläpitäviä perustoimintoja eläimessä. Se on luonnollista. Biologisesti katsottuna pelko on stressireaktio uhkaa vastaan ja ilmenee sekä epämiellyttävänä tunteena että fysiologisina reaktioina eläimessä. Koiralle tyypillinen reaktio pelkoon on jähmettyminen, pakeneminen tai hyökkääminen. Puolustautuminen on kuitenkin harvoin järkevä ratkaisu ja eläin turvautuu siihen yleensä vasta kun esimerkiksi pakeneminen ei ole enää mahdollista. Koirien pelkoreaktiot ovat kuitenkin villieläimiin nähden vaimentuneet kesyyntymisen myötä. ”Koirien synnynnäinen pakoetäisyyskin on selvästi muita koiraeläimiä lyhyempi. Jos koira säikähtää, se saattaa jähmettyä paikoilleen tai pakenee ehkä vain joitain kymmeniä metrejä. (Kaimio 2007: 315.)”

Koiran säikähtäessä, esimerkiksi äkkinäistä kovaa ääntä, se reagoi refleksinomaisesti. Pelko voidaankin määritellä kehon vasteeksi, joka auttaa yksilöä selviytymään vaaratilanteista. Pelkotunteita käsittelee aivoissa talamus. Pelkoreaktiolle on aivoissa kaksi reittiä: kuuloaivokuori (hidas reitti, käsittelee tiedon ja antaa toimintaohjeet) ja mantelitumake (nopea reitti, vastaa henkiinjäämisestä, tiedostamaton). Informaation siirryttyä tumake joko kiihdyttää tai sammuttaa autonomista hermostoa. Pelolla on ”oma” aivoalue ja raju pelästyminen synnyttää muiston ärsykkeestä sekä muiston toiminnasta ja sen tehosta. Fysiologisia muutoksia koirassa ovat mm. sykkeen ja hengitystiheyden nousu, läähätyksen lisääntyminen, kuolan erittyminen, verenpaineen nousu, pupillien laajeneminen, hätävirtsaaminen ja kehon tärinä. Elimistössä erittyy mm. kortisolia, endorfiinia ja adrenaliinia.

Pelkoehdollistumisen (klassinen ehdollistuminen) kautta syntynyt pelko kuuluu ontogeenisiin pelon lähteisiin. ”Ontogeeniset pelon lähteet ovat pääasiassa oppimisen ja kokemusten tulosta (Lindsay 2001: 74).” Luonteeltaan rohkeakin koira voi oppia kerrasta pelkäämään sellaisia asioita, joita se koki tai näki pelästyessään voimakkaasti tai tuntiessaan kipua.

Kaimion (2001: 321) mukaan siedättäminen on sekä koiran että myös ympäristön kannalta turvallisin tapa poistaa pelon tai kiihtymyksen aiheita. Siedättäminen vaatii suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä, ja se tapahtuu aina koiran pelkokynnyksen alapuolella. ”Siedättäminen vaatii kouluttajalta kärsivällisyyttä ja usein myös tilanteiden järjestämistä sellaisiksi, että pelkoa aiheuttaneiden ärsykkeiden voimakkuus on täysin ihmisen hallittavissa (Kaimio 2005: 57).” Oppimispsykologisista keinoista käytettäväksi sopii myös vastaehdollistaminen ja se usein liitetäänkin siedättämisen yhteyteen. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa pelko (tai jokin muu tunnetila/käyttäytymismalli) muutetaan toisenlaiseksi hyödyntäen klassista ehdollistamista. Vastaehdollistamiseen liittyy usein toiminnan muutoksen lisäksi myös koiran tunnetilan muutos. Käytännössä pelottava kohde on pidettävä niin kaukana ettei se laukaise pelkoreaktiota ja samalla annostellaan testattua, toimivaa ja rauhoittavaa vahvistetta koiralle. Vastaehdollistaminen ja siedättäminen vaatii usein huomattavan määrän toistoja ja vasta tämän jälkeen päästään rakentamaan korvaavaa toimintoa pelkoreaktion tilalle. Lopputavoitteena onkin, että ärsyke (joka laukaisi ennen pelkoa koirassa) itsessään muodostuu koiralle vihjeeksi halutun (esimerkisi "istu", katsekontakti jne) toiminnon suorittamisesta.

Pelkotilojen hoidossa on olennaista kartoittaa tilanne kokonaisvaltaisesti ensin. Koiran terveydentila (+ravinto, liikunta, aktivointi, itsetunnon kohotus) on tarkastettava, pohdittava mitä koira pelkää, missä se pelkää ja miten se ilmenee. Esimerkiksi vastaehdollistaminen voidaan tehdä kokonaan väärään ärsykkeeseen jos ei tiedetä tarkalleen, mitkä pelon laukaisevat tekijät ovat. Käyttäytymistieteellisesti voidaan myös hyödyntää menetelmää flooding. Flooding onkin totuttamista, joka tapahtuu pelkokynnyksen yläpuolella. Koiralle ei mahdollisteta poispääsyä tilanteesta ja tällöin eläin saattaa lopulta tottua ärsykkeeseen. Ongelmalliseksi menetelmän tekee sen vaikea toteuttaminen käytännössä, turvallisuusriskit sekä eläimelle aiheutettu suuri stressitila. Jos koira pääsee loittonemaan tai vapautumaan tilanteesta, pelko voimistuu entisestään. Pelkoa aiheuttavan ärsykkeen lopettaminen toimii vahvisteena ja eläin voi oppia vapautumaan ärsykkeestä (R-) sillä, mitä sattui tekemään lopettamisen aikaan.

Klassisen ehdollistumisen ohessa koiran pelkotilojen hoidossa voidaan myös edetä operantin ehdollistumisen kautta. Tällöin koiran levollista olotilaa vahvistetaan poistamalla uhka/pelon aiheuttaja. Näin koira oppii säätelemään pelon kohdettaan omalla käyttäytymisellään. Jotta päästäisiin maksimaaliseen lopputulokseen, on huomioitava myös palkkion ajoitus. Ongelmalliseksi tämän menetelmän tekeekin sen toteuttaminen käytännössä: on tiedettävä tarkalleen mikä/mitkä on pelon aiheuttava ärsyke ja poistettava se/ne juuri oikealla hetkellä (kun koira käyttäytyy omistajan mielestä oikealla, rauhallisella tavalla). Oppimispsykologiset asiat huomioiden myös käytöksen yleistäminen on muistettava.

Eläimen omistajan oma käyttäytyminen pelkoa aiheuttavan ärsykkeen ilmaantuessa on olennaista, sillä koira mallioppii (sosiaalinen oppiminen) tehokkaasti. Koirien vahva pelkotilat ovat tuskin pelkän mallioppimisen kautta hoidettavissa, mutta se on huomioitava yhtenä varteenotettavana tukikeinona hoitoprosessissa. Myös lääkitys voi olla tukena muiden hoitomuotojen ohella.

Siteeraukset:

Lindsay, Steven R. 2001: Handbook of Applied Dog Behavior and Training. Volume Two. Etiology and Assessment of Behavior Problems.

Kaimio, Tuire 2005: Hevosen kanssa.

Kaimio, Tuire 2007: Koirien käyttäytyminen.