Eläinten käyttäytymistieteessä vahviste määritellään siten, että se lisää toimintaa. Eli koira itse määrää mikä toimii sille palkkiona, ja mikä ei. Onkin tärkeää seurata koiraa ja sen eleitä sekä signaaleja. On myös hyvä pohtia millaisen suorituksen haluaa rakentaa, sillä palkkio tulee liittymään koiran käyttäytymiseen. Esimerkiksi ruoka toimii suurimmalle osalle koirista rauhoittavana palkkiona ja erilaiset leikit kiihdyttävänä vahvisteena. Vahvisteiden vaikutukset ovat kuitenkin aina yksilökohtaisia ja koira yksilönä määrittelee mikä vahviste sillä toimii kiihdyttävänä tai mikä rauhoittavana. Positiivisella vahvisteella (R+) tarkoitetaan sitä, että tilanteeseen tuodaan jotain koiralle mukavaa eli palkitaan koiraa. Kun koira yhdistää saamansa palkkion sitä edeltäneeseen toimintaan, toiminnan todennäköisyys lisääntyy. Negatiivisessa vahvistamisessa (R-) taas poistetaan tilanteesta jotain koiran kannalta epämiellyttävää (ja näin toiminta lisääntyy). Eli negatiivisessa vahvistamisessa on jo täytynyt rangaista koiraa (muutenhan epämiellyttävää ei voida poistaa tilanteesta).
Kun vahviste lisää toimintaa, rankaisu taas vähentää koiran toimintaa/käytöstä. Positiiviseen rankaisemiseen (P+), jossa tilanteeseen tuodaan jotain koiran kannalta negatiivista ja koiran toiminta vähenee, sisältyy runsaasti riskejä ja haittavaikutuksia, esimerkiksi pelkoehdollistuminen johonkin ennalta arvaamattomaan. Rankaisun käyttö usein aiheuttaa ainakin sen, että koira alkaa pelätä jotain/joitain koulutustilanteessa läsnä olevia asioita. On mitä todennäköisintä, että pelko kohdistuu nimenomaan kouluttajaan, sillä kouluttaja on aina läsnä. Tapahtuu klassista ehdollistumista. Rankaiseminen ei myöskään poista ei-toivotun käyttäytymisen perimmäisiä syitä eikä rankaiseminen kerro koiralle mitä sen tulisi tehdä. On tärkeää muistaa, että mitä voimakkaampia pakotteita käytetään, sen voimakkaampia voivat olla sivuvaikutukset. Vaikka keskustelun ulkopuolelle jätettäisiinkin kokonaan rankaisun käytön eettinen puoli, jää jäljelle hyviä perusteita, miksi rankaisua ei kannata käyttää. Siinä missä palkitsemiseen perustuvalla koulutustavalla koulutettu koira on yritteliäs, ja pyrkii aktiivisesti keksimään tavat ansaita palkkiot, rankaisemalla koulutettu koira voi pyrkiä välttämään tekemistä, josta saattaa seurata rangaistus. Jos rangaistus on tullut usein yllättäen ja voimakkaana, koira alkaa välttämään kaikkea tekemistä, sillä se ei voi ennalta tietää, mikä toiminta milloinkin aiheuttaakin rangaistuksen. Koiran koulutus on tällöin hidasta tai jopa mahdotonta, koska jo toiminnan aikaansaamiseen itsessään joudutaan käyttämään paljon aikaa.
Sekä positiivisen vahvistamisen että pakotteiden ja positiivisen rankaisun yhdistämisellä koulutuksessa on monia haittapuolia. Ensinnäkin palkkioiden vaikutus vähenee, sillä jos koira kokee liian usein epämiellyttäviä asioita koulutustilanteessa se voi yksinkertaisesti keskittyä rangaistusten välttelyyn niin intensiivisesti, että ei enää kykene työskentelemään palkkioiden eteen täydellä teholla. Yksi tärkeimmistä koiran positiivisen kouluttamisen suurimmista hyödyistä on se, että koiralle voi tehokkaasti kertoa, että se teki väärin, pidättämällä palkkion. Palkkion poistolla eli negatiivisella rangaistuksella (P-) tarkoitetaankin tilannetta, jossa koira aiheuttaa omalla toiminnallaan jonkin mukavan elementin poistumisen tilanteesta. Kun koira toimii ei-toivotulla tavalla, se menettää mahdollisuutensa saavuttaa tavoittelemansa palkkio. Ja jos sen sijaan yhdistetään palkkion ja pakotteiden käyttö, ei palkkion pidättäminen ole enää yhtä tehokas koulutuskeino osoittaa koiralle sen käytöksen/toiminnan olleen väärä.
Tehokkaan, positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen edellytys on, että kouluttaja pystyy vahvistamaan haluamaansa käytöstä täsmälleen oikealla hetkellä. Käytettäessä pelkkää primäärivahvistetta eli ehdoton vahviste (esimerkiksi ruoka, lelu, leikki, silittely) varsinkin uuden asian opettaminen koiralle voi osoittautua hankalaksi palkkaamisen ajoituksen suhteen. Kun koiralle ollaan kouluttamassa jotain uutta asiaa, on palkitsemisen ajoitus monessa suhteessa se tekijä, joka erottaa onnistumisen epäonnistumisesta. Kouluttaja oppiessa palkitsemaan koiraa täsmälleen oikealla hetkellä, kouluttamiseen tarvittava aika lyhenee huomattavasti. Koulutuksen sujuvan etenemisen vuoksi on siis pystyttävä kertomaan koiralle murto-osasekunnin tarkkuudella, milloin se tekee jotain haluamaamme. Olet varmasti kuullutkin naksutinkoulutuksesta jossain yhteydessä? Naksutin on käyttäytymistieteen kautta katsottuna sekundäärivahviste eli ehdollinen vahviste. Pavlov astuu kuvaan tässä vaiheessa klassisen ehdollistumisen kautta. Ehdollinen vahviste voi olla myös jokin muu ääni (pilli, hyvä-sana jne) tai vaikkapa valomerkki. Käytettäessä ehdollista vahvistetta koiran koulutuksessa on hyvä kuitenkin aina muistaa, että sitä tarvitaan vain silloin, kun sekunnintarkka merkkaaminen on tarpeellista. Esimerkiksi lisättäessä kestoa paikallamakuuseen, tarkkuussignaalia ei enää tarvita, vaan koira voidaan palkita suoraan primäärivahvisteella.
Vahvisteiden käyttöön liittyy olennaisesti myös niiden suunnitelmallinen aikatauluttaminen. Aina ei ole lopputuloksen tai opetettavan liikkeen kannalta mahdollista, että koiraa palkittaisiin jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Vahvisteaikataulu kertoo miten tiheään eläintä palkitaan. Vahvisteaikataulun valintaan, halutaanko esimerkiksi käyttää kiinteää väliä tai vaihtelevaa suhdetta, vaikuttaa olennaisesti se, mitä koiralle halutaan kouluttaa ja missä sitä on tarkoitus hyödyntää. Suoritusta saadaan parhaiten ylläpidettyä säännöllisellä vahvistamisella eli palkitsemalla koiraa aina jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Harjoiteltaessa pitkäkestoisia toimintoja, kuten kontakti ja seuraaminen, parhaiten toimiva vahvisteaikataulu on vaihteleva vahvisteväli, jossa koiraa palkataan vaihtelevien ajanjaksojen jälkeen. Tällöin koira ei itse voi koskaan etukäteen tietää, missä vaiheessa vahviste tulee. Sen siis kannattaa ylläpitää hyvää suoritustasoa koko ajan. Tyypillinen soveltamiskohde vaihtelevan välin perusteella tapahtuvalle vahvistamiselle onkin pitkäkestoisten toimintojen koulutus.
Palkkion suunta on yksi koiran koulutuksen keskeisistä tekijöistä. Sen avulla voidaan aiheuttaa koulutusvirheitä tai vastaavasti viimeistellä haluttu toiminto. Palkkio tulisikin antaa siihen missä koiran halutaan olevan tai mihin eläimen toiminnan tulisi suuntautua.
No comments:
Post a Comment