Sunday, May 3, 2009

KOIRAN KOULUTUS TEORIAA: Johdanto eläinten oppimispsykologiaan


Kaikilla eläinlajeilla on sama oppimisprosessi ja oppiminen tapahtuu kaikilla eläimillä samojen lainalaisuuksien mukaan. Laji- ja rotutyypilliset ominaisuudet, geeniperimä, mieltymykset ja pelot, oppimishistoria ja terveydentila ovat oppimiseen liittyviä tekijöitä, joiden perusteella voidaan päätellä millaista oppimispsykologista lähestymistapaa missäkin tilanteessa ja millekin eläinyksilölle kannattaa käyttää. Käyttäytymistieteellinen lähestymistapa eläinten oppimiseen pohjautuukin tieteelliseen tutkimukseen ja eläinten oppimispsykologiaa on tutkittu tieteellisesti jo vuosikymmenten ajan. Nykyaikaisten oppimisnäkemysten juuret johtavat 1920-luvulle, jolloin venäläinen psykologi, Ivan Pavlov, löysi klassisen ehdollistumisen tutkiessaan ruuansulatusta koirien avulla. Hän huomasi, että koirien syljeneritys käynnistyi jo eläimiä ruokkivien hoitajien askelten kuuluessa käytävällä. Pavlov alkoi tutkia systemaattisesti havaitsemaansa ilmiötä. Tutkimuksessaan hän soitti kelloa koirille ennen ruoan antamista, jolloin muutaman kerran jälkeen koirien sylkirauhaset aktivoituivat jo pelkästään kellon äänen vaikutuksesta. Kun tilanne toistuu riittävän monta kertaa, ehdollinen ärsyke (kello) laukaisee koirassa saman reaktion (kuolan eritys) kuin ehdoton ärsykekin (ruoka). Ehdollinen ärsyke voi esiintyä juuri ennen ehdotonta ärsykettä, yhtäaikaisesti sen kanssa tai heti sen jälkeen. Klassinen ehdollistuminen on siis tahdosta riippumatonta ja tiedostamatonta, refleksinomaista ärsykkeisiin reagoimista ja tilanteen seurausten ennakointia. Ivan Pavlovin havainnot antoivat alkusysäyksen behavioristisen oppimisnäkemyksen kehitykselle.

Klassisen ehdollistumisen vastaparina toimii
operantti ehdollistuminen. Operantin eli instrumentaalisen ehdollistumisen oppi-isänä pidetään 1960-luvulla Yhdysvalloissa vaikuttanutta B.F. Skinneria. Instrumentaalisen oppimisen löysi kuitenkin yhdysvaltalainen psykologi E.L. Thorndike jo1910-luvulla. Skinner nousi hänen jälkeensä merkittävimmäksi teorioiden käytäntöön soveltajaksi. Operantilla ehdollistumisella tarkoitetaan eläimen oman käyttäytymisen yhdistymistä sen seuraamuksiin eli eläin oppii oivaltamalla, olemalla aktiivinen. Se on siis tahdonvaraista oppimista. Operantin ehdollistumisen perusperiaatteena voidaan pitää sitä, että eläimen toiminta joko lisääntyy tai vähentyy riippuen eläimen toiminnan seurauksista. Toiminta lisääntyy, jos sen seuraukset ovat eläimelle mieluisia ja vähentyy, jos seuraukset ovat epämiellyttäviä.

Operanttilla ja klassisella ehdollistumisella pystytään selittämään valtaosa eläinten oppimisprosesseista. Sosiaalisessa kanssakäymisessä tapahtuva oppiminen sisältää kuitenkin muotoja, joita ei pystytä selittämään pelkästään ehdollistumisteorioiden kautta. Nykyaikainen eläintieteellinen tutkimus onkin kiinnostunut eläinten
sosiaalisen oppimisen eri muodoista.
Sosiaalinen oppiminen eroaakin ehdollistumisen kautta tapahtuvasta oppimisesta siten, että eläin ei opi itse saamastaan palautteesta, vaan seuraamalla toisen eläimen saamia palautteita. Sosiaalinen oppimisen piirteitä tunnetaan toistaiseksi melko huonosti ja sen hyödyntäminen koulutuksessa on vaikeaa. Suurimmaksi ongelmaksi koituu se, että emme voi tarkalleen tietää millaisia kykyjä eläimillä on kopioida käyttäytymistä. Emme tiedä millä perusteella esimerkiksi koira ottaa ulkopuolisia vaikutteita käyttäytymiseensä, emmekä tiedä minkälaisia ajattelun taitoja sillä loppujen lopuksi on.

No comments:

Post a Comment