KOIRAN KOULUTUS TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ: Koulutusprosessin rakenne

Haluat kouluttaa koirallesi uusia asioita? Mutta miten rakentuu teoreettisesti optimaalinen koulutusprosessi käytännössä? Tässä artikkelissa käyn läpi koulutusprosessin rakennetta ja mitä asioita tulisi huomioida opetettaessa uusia käyttäytymismalleja koiralle.

Koiran koulutuksessa oppimisprosessin rakenne riippuu aina lähtötilanteesta (mm. mitä koira jo osaa, mitkä se kokee palkkioiksi ja mitkä rangaistuksiksi), mutta teoreettisesti kokonaisuus etenee seuraavanlaisen kaavan mukaan:
1. Liikkeen opetus
2. Kehon vihjeiden ja apuvälineiden häivytys
3. Sanallisen vihjeen (käskyn) liittäminen valmiiseen toimintoon
4. Liikkeen yleistäminen ja häiriöiden siedätys
5. Keston ja etäisyyden koulutus
6. Ärsykekontrolli

Kun haluamme opettaa koiralle uusia asioita, on ensimmäisenä tavoitteena saada toivottu käyttäytyminen esiin tavalla tai toisella. Halutun toiminnan aikaansaamiskeinoja on useita. Houkuttelu on ehkä tavallisimpia koirankoulutuksessa käytettyjä tekniikoita. Tyypillinen esimerkki on se, että koira houkutellaan maahan makupalan avulla. Ongelmana houkuttelun käytössä on se, että koira tulee helposti riippuvaiseksi houkuttelussa käytetyistä avuista. Siksi siitä tulisikin päästä eroon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa koulutusprosessia. Shaping on yleinen toiminnan aikaansaamiskeino naksutinkoulutuksessa. Sillä tarkoitetaan sitä, että koiran käytöstä muokataan asteittain kohti haluttua lopputulosta. Fyysinen käsittely on usein yhdistetty pakotteiden ja rangaistuksien kanssa, esimerkiksi koiran takapään painaminen alaspäin kun sen halutaan istuvan. Ongelmana on se, että koiran osallistuminen koulutukseen muuttuu passiiviseksi ja se tulee helposti riippuvaiseksi avuista. Käytöksen sieppaamista eli capturingia voidaan hyödyntää monien yksinkertaisten toimintojen yhteydessä. Tekniikka sisältää koiran käytöksen "sieppaamisen" silloin, kun koira tekee sen sattumalta omatoimisesti. Mallioppimista, sosiaalista oppimista, voidaan myös hyödyntää uusien asioiden koulutuksessa. Jos esimerkiksi koira halutaan opettaa haukkumaan käskystä, voidaan kyseinen käytös saada esiin antamalla toisen koiran haukkua lähistöllä. Ympäristön muokkaaminen taas ei itse asiassa ole mikään erillinen koiran oppimistekniikka, vaan sitä käytetään tavallisesti yhdessä jonkin muun tekniikan kanssa. Ympäristöä muokataan siten, että haluttu toiminto saadaan todennäköisesti esiin. Esimerkiksi istuutumista harjoiteltaessa koira pidetään hihnassa niin, että se pysyy kohtuullisella etäisyydellä kouluttajasta. Kohdentamisella (eli targeting) tarkoitetaan houkuttelun ja shapingin välimuotoa, jossa hyödynnetään ensin shaping menetelmää, jotta koira saadaan esimerkiksi koskettamaan kohdekeppiä kuonollaan. Tämän jälkeen kohdekepin avulla koiraa voidaan ohjata menemään sinne, minne se halutaan, ja siten saadaan aikaan joukko uusia toimintoja.

Liikkeen nimeäminen, eli käsky tai vihjesanan liittäminen, toteutetaan silloin, kun haluttu suoritus on teknisesti opittu. Tässä hyödynnetään klassista ehdollistumista, kuten ehdollisen vahvisteenkin opettamisessa. Sillä hetkellä kun koira toimii halutusti, sanotaan vihjesana ja välittömästi palkitaan. Tätä on toistettava riittävän monta kertaa, jotta vihje ehdollistuu koiran suoritukseen. Näin vihjeen antaminen kertoo eläimelle, että sillä on juuri nyt mahdollisuus suorittaa jokin toiminto, mikä tuo palkkion. Vihjesana onkin arvokas, koska vain vihje antaa mahdollisuuden palkkioon ja ilman vihjettä suoritettuja toimintoja ei tässä vaiheessa enää huomioida.

Kun koirasi on oppinut halutun liikkeen sujuvasti häiriöttömässä ympäristössä, on aika lisätä tilanteeseen häiriöitä. Tämä kannattaa toteuttaa pikku hiljaa, asteittain. Esimerkiksi käden heilautus voi olla jo suuri häiriö tietylle koirayksilölle. On myös tärkeää muistaa, että mitä vahvempi ja varmempi koiran toiminnasta halutaan tehdä, sitä suurempiin häiriöihin se on syytä yleistää. Häiriöiden lisäämistä on mm. harjoittelupaikan vaihdos ja muiden ihmisten sekä koirien lisääminen koulutustilanteeseen.

Viimeinen vaihe koulutusprosessissa on ärsykekontrolli. Tällä tarkoitetaan sitä, että koira opetetaan suorittamaan liike vain haluttaessa, ja erottelemaan kyseisen liikkeen vihjesana muiden liikkeiden vihjeistä (esimerkiksi koira ei mene maahan kun sanotaan "istu"). Ärsykekontrollin vaiheet voidaan luokitella seuraavasti:
1. Koira tekee X, kun sille sanotaan X (pyörii joka kerta, kun sille sanotaan "pyöri").
2. Koira ei tee Y, kun sille sanotaan X (ei istu, kun sanotaan "pyöri").
3. Koira ei tee X, kun sille sanotaan Y (ei pyöri, jos sanotaan "istu").
4. Koira ei teeX, ennen kuin sille sanotaan X (ei pyöri, jos ei ole annettu vihjettä "pyöri).

Koko koulutusprosessin läpikäyminen saattaa ensimmäisen opetettavan toiminnon kohdalla tuntua erittäinkin työläältä, mutta on hyvä muistaa, että koira oppii jatkuvasti myös koulutustilanteen rakenteesta. Jokaisen uuden asian opettaminen muuttuu pikku hiljaa helpommaksi. Koira oppii oppimaan.

KOIRAN KOULUTUS KÄYTÄNNÖSSÄ: Ehdollisen vahvisteen opettaminen koiralle

Jotta positiiviseen vahvistamiseen perustuva koiran koulutus olisi mahdollisimman tehokasta, on eläimelle kyettävä kertomaan tarkalleen, sekunnin murto-osan tarkkuudella, milloin se tekee oikein. Jos koira saa jonkin tekemänsä asian jälkeen suoraan primäärivahvisteen eli ehdottoman vahvisteen (esim. ruoka, lelu, leikki) ongelmaksi muodostuu sen hitaus ja epätarkkuus, sillä kouluttajan palkkio tulee aina pari sekuntia myöhässä. Käytettäessä ehdollista vahvistetta eli sekundäärivahvistetta (naksutin, hyvä-sana, pilli jne) koiran kouluttaminen nopeutuu ja tehostuu huomattavasti. Hyödyntäen klassista ehdollistumista koiralle opetetaan, että tietty äänisignaali ennakoi palkkion tuloa.

Voit käyttää palkkiona mitä tahansa, joskin ruuan käyttö on usein yksinkertaisinta. Anna valitsemasi äänisignaali (jokin sana tai naksutin) ja sen jälkeen palkkio koiralle. Kiinnitä huomiota siihen, ettei esimerkiksi kätesi liikahda ennen kuin äänisignaali loppuu. Toista tätä useamman kerran ja muista pitää myös taukoja. Lisää ehdollisen vahvisteen opettamistilanteisiin häiriöitä pikkuhiljaa, esimerkiksi treenaa erilaisissa paikoissa, muiden ihmisten/koirien läsnäollessa jne. Muista, että kun lisäät häiriöitä tilanteeseen, saattaa koirasi jäädä tuijottelemaan uutta häiriön aiheuttajaa. Toimita palkkio silti, äläkä toista äänisignaalia! Lopulta voit testata äänisignaalin toimivuutta siten, että annat merkin kun koira katselee muualle tai touhuilee omiaan lähelläsi. Jos koirasi katsoo sinua heti merkin kuultuaan ja tulee luoksesi, se on oppinut merkin.

Seuraavissa käytäntö-artikkeissa hyödynnetään ehdollista vahvistetta erilaisten temppujen ja katsekontaktin opettelussa!

KOIRAN KOULUTUS TEORIAA: Vahvisteet (palkkiot) ja rankaisut

Eläinten käyttäytymistieteessä vahviste määritellään siten, että se lisää toimintaa. Eli koira itse määrää mikä toimii sille palkkiona, ja mikä ei. Onkin tärkeää seurata koiraa ja sen eleitä sekä signaaleja. On myös hyvä pohtia millaisen suorituksen haluaa rakentaa, sillä palkkio tulee liittymään koiran käyttäytymiseen. Esimerkiksi ruoka toimii suurimmalle osalle koirista rauhoittavana palkkiona ja erilaiset leikit kiihdyttävänä vahvisteena. Vahvisteiden vaikutukset ovat kuitenkin aina yksilökohtaisia ja koira yksilönä määrittelee mikä vahviste sillä toimii kiihdyttävänä tai mikä rauhoittavana. Positiivisella vahvisteella (R+) tarkoitetaan sitä, että tilanteeseen tuodaan jotain koiralle mukavaa eli palkitaan koiraa. Kun koira yhdistää saamansa palkkion sitä edeltäneeseen toimintaan, toiminnan todennäköisyys lisääntyy. Negatiivisessa vahvistamisessa (R-) taas poistetaan tilanteesta jotain koiran kannalta epämiellyttävää (ja näin toiminta lisääntyy). Eli negatiivisessa vahvistamisessa on jo täytynyt rangaista koiraa (muutenhan epämiellyttävää ei voida poistaa tilanteesta).

Kun vahviste lisää toimintaa, rankaisu taas vähentää koiran toimintaa/käytöstä. Positiiviseen rankaisemiseen (P+), jossa tilanteeseen tuodaan jotain koiran kannalta negatiivista ja koiran toiminta vähenee, sisältyy runsaasti riskejä ja haittavaikutuksia, esimerkiksi pelkoehdollistuminen johonkin ennalta arvaamattomaan. Rankaisun käyttö usein aiheuttaa ainakin sen, että koira alkaa pelätä jotain/joitain koulutustilanteessa läsnä olevia asioita. On mitä todennäköisintä, että pelko kohdistuu nimenomaan kouluttajaan, sillä kouluttaja on aina läsnä. Tapahtuu klassista ehdollistumista. Rankaiseminen ei myöskään poista ei-toivotun käyttäytymisen perimmäisiä syitä eikä rankaiseminen kerro koiralle mitä sen tulisi tehdä. On tärkeää muistaa, että mitä voimakkaampia pakotteita käytetään, sen voimakkaampia voivat olla sivuvaikutukset. Vaikka keskustelun ulkopuolelle jätettäisiinkin kokonaan rankaisun käytön eettinen puoli, jää jäljelle hyviä perusteita, miksi rankaisua ei kannata käyttää. Siinä missä palkitsemiseen perustuvalla koulutustavalla koulutettu koira on yritteliäs, ja pyrkii aktiivisesti keksimään tavat ansaita palkkiot, rankaisemalla koulutettu koira voi pyrkiä välttämään tekemistä, josta saattaa seurata rangaistus. Jos rangaistus on tullut usein yllättäen ja voimakkaana, koira alkaa välttämään kaikkea tekemistä, sillä se ei voi ennalta tietää, mikä toiminta milloinkin aiheuttaakin rangaistuksen. Koiran koulutus on tällöin hidasta tai jopa mahdotonta, koska jo toiminnan aikaansaamiseen itsessään joudutaan käyttämään paljon aikaa.

Sekä positiivisen vahvistamisen että pakotteiden ja positiivisen rankaisun yhdistämisellä koulutuksessa on monia haittapuolia. Ensinnäkin palkkioiden vaikutus vähenee, sillä jos koira kokee liian usein epämiellyttäviä asioita koulutustilanteessa se voi yksinkertaisesti keskittyä rangaistusten välttelyyn niin intensiivisesti, että ei enää kykene työskentelemään palkkioiden eteen täydellä teholla. Yksi tärkeimmistä koiran positiivisen kouluttamisen suurimmista hyödyistä on se, että koiralle voi tehokkaasti kertoa, että se teki väärin, pidättämällä palkkion. Palkkion poistolla eli negatiivisella rangaistuksella (P-) tarkoitetaankin tilannetta, jossa koira aiheuttaa omalla toiminnallaan jonkin mukavan elementin poistumisen tilanteesta. Kun koira toimii ei-toivotulla tavalla, se menettää mahdollisuutensa saavuttaa tavoittelemansa palkkio. Ja jos sen sijaan yhdistetään palkkion ja pakotteiden käyttö, ei palkkion pidättäminen ole enää yhtä tehokas koulutuskeino osoittaa koiralle sen käytöksen/toiminnan olleen väärä.

Tehokkaan, positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen edellytys on, että kouluttaja pystyy vahvistamaan haluamaansa käytöstä täsmälleen oikealla hetkellä. Käytettäessä pelkkää primäärivahvistetta eli ehdoton vahviste (esimerkiksi ruoka, lelu, leikki, silittely) varsinkin uuden asian opettaminen koiralle voi osoittautua hankalaksi palkkaamisen ajoituksen suhteen. Kun koiralle ollaan kouluttamassa jotain uutta asiaa, on palkitsemisen ajoitus monessa suhteessa se tekijä, joka erottaa onnistumisen epäonnistumisesta. Kouluttaja oppiessa palkitsemaan koiraa täsmälleen oikealla hetkellä, kouluttamiseen tarvittava aika lyhenee huomattavasti. Koulutuksen sujuvan etenemisen vuoksi on siis pystyttävä kertomaan koiralle murto-osasekunnin tarkkuudella, milloin se tekee jotain haluamaamme. Olet varmasti kuullutkin naksutinkoulutuksesta jossain yhteydessä? Naksutin on käyttäytymistieteen kautta katsottuna sekundäärivahviste eli ehdollinen vahviste. Pavlov astuu kuvaan tässä vaiheessa klassisen ehdollistumisen kautta. Ehdollinen vahviste voi olla myös jokin muu ääni (pilli, hyvä-sana jne) tai vaikkapa valomerkki. Käytettäessä ehdollista vahvistetta koiran koulutuksessa on hyvä kuitenkin aina muistaa, että sitä tarvitaan vain silloin, kun sekunnintarkka merkkaaminen on tarpeellista. Esimerkiksi lisättäessä kestoa paikallamakuuseen, tarkkuussignaalia ei enää tarvita, vaan koira voidaan palkita suoraan primäärivahvisteella.

Vahvisteiden käyttöön liittyy olennaisesti myös niiden suunnitelmallinen aikatauluttaminen. Aina ei ole lopputuloksen tai opetettavan liikkeen kannalta mahdollista, että koiraa palkittaisiin jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Vahvisteaikataulu kertoo miten tiheään eläintä palkitaan. Vahvisteaikataulun valintaan, halutaanko esimerkiksi käyttää kiinteää väliä tai vaihtelevaa suhdetta, vaikuttaa olennaisesti se, mitä koiralle halutaan kouluttaa ja missä sitä on tarkoitus hyödyntää. Suoritusta saadaan parhaiten ylläpidettyä säännöllisellä vahvistamisella eli palkitsemalla koiraa aina jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Harjoiteltaessa pitkäkestoisia toimintoja, kuten kontakti ja seuraaminen, parhaiten toimiva vahvisteaikataulu on vaihteleva vahvisteväli, jossa koiraa palkataan vaihtelevien ajanjaksojen jälkeen. Tällöin koira ei itse voi koskaan etukäteen tietää, missä vaiheessa vahviste tulee. Sen siis kannattaa ylläpitää hyvää suoritustasoa koko ajan. Tyypillinen soveltamiskohde vaihtelevan välin perusteella tapahtuvalle vahvistamiselle onkin pitkäkestoisten toimintojen koulutus.

Palkkion suunta on yksi koiran koulutuksen keskeisistä tekijöistä. Sen avulla voidaan aiheuttaa koulutusvirheitä tai vastaavasti viimeistellä haluttu toiminto. Palkkio tulisikin antaa siihen missä koiran halutaan olevan tai mihin eläimen toiminnan tulisi suuntautua.