Wednesday, May 6, 2009

KOIRAN KOULUTUS TEORIAA: Mikä on koiran ongelmakäytöstä/käytöshäiriö?


Koiran normaalin ja epänormaalin käyttäytymisen välinen raja ei ole helposti määritettävä ja vaikka kyse ei olisikaan varsinaisesti häiriökäyttäytymisestä eli lajille epätyypillisestä käyttäytymisestä, voi koiran käytös silti olla ongelmallista. Käytöshäiriö voidaankin luokitella koiran toimintamalliksi/käytökseksi, joka ei sovi ihmiskulttuurin ”sääntöihin”. Jokainen ihmisyksilö/perhe määrittää itse minkä kokee ongelmakäytökseksi. Ihmisillä on erilaiset odotukset lemmikkieläimeltään – toinen haluaa koiran nukkuvan sängyssä ja toinen ei. Koira kuitenkin oppii jatkuvasti tekemisen ja kokemisen kautta, joten monet ihmisen käytöshäiriöiksi tulkitsemat asiat voivat olla tahattomasti vahvistuneita, puhtaasti opittuja tapoja (operantti ehdollistuminen). Usein jokin eläimen oppima asia voi muodostua elämää häiritseväksi. Esimerkiksi koira, joka on saanut pentuna hyppiä ihmisiä vasten, ei ymmärrä miksei se saa tehdä niin vanhempanakin (mitä isompi koira, sitä suurempi ongelma). Koiran oppimista ei siis voi pysäyttää koulutustilanteiden ulkopuolella. Eläintä opettaa sekä ihminen että ympäristö. Osallistumalla tähän prosessiin mahdollisimman varhain ja mahdollisimman paljon, pystytään vaikuttamaan siihen, millaisia asioita koira oppii ja mille se on tulevaisuudessa altis.

Lähtökohtainen ero käytöshäiriöiden eri tyypeissä on siinä, johtuvatko ne puhtaasti koiran oppimishistoriasta vai laji- ja rotutyypillisistä ominaisuuksista sekä yksilön geenipohjasta. Koiran oppimishistoriaan voi vaikuttaa jo pentulaatikosta lähtien, mutta geeneihin ei voi vaikuttaa. Geenit, perimä määrää pitkälti koiran rotutyypillisen ja yksilöllisen käyttäytymisen kehittymistä ja erityistä alttiutta tietynlaisten käyttäytymismallien syntymiseen. Monia rotutyypillisiä käyttäytymismalleja voidaan pitää ongelmallisena ihmisten yhteiskunnassa, esimerkiksi herkkähaukkuisuus koiran havaitessa liikettä (useat metsästyskoirat). Rotuun tutustuminen ja oikean koirarodun (esimerkiksi liikunnan tai aktivoinnin tarve, elinolosuhteet) valinta onkin tärkeää. Mikäli koiran luontaista toiminnantarvetta ei pystytä tyydyttämään, vastaan voi tulla ongelmia estyneestä rotutyypillisestä käyttäytymisestä johtuen.

Lajityypillisissä käyttäytymismalleissa päämäärään pääseminen on eläimelle hyvin palkitsevaa ja tuottaa suunnatonta mielihyvää. Tällöin vähäiselläkin toistomäärällä saadaan aikaan vahvaa ja pysyvää oppimista, jota voi olla vaikea muuttaa. Koira oppiikin teoistaan, jos niistä seuraa jotain merkityksellistä. Eläin myös itse määrittelee minkä se kokee rankaisuksi ja minkä vahvisteeksi. Tällöin kielto tai kevyt rangaistuskin voi olla koiralle palkitsevaa, sillä se on tällöin saanut jonkinlaista toimintaa aikaan omistajassaan ja lisäksi huomiota osakseen. Mikäli koiran ei-toivottu toiminta/käyttäytyminen lisääntyy siihen puuttumisesta huolimatta, voidaan olla melko varmoja siitä, että koira ei ainakaan koe saavansa tekemisestään ikäviä seuraamuksia, rangaistuksia. Toisaalta koiran oppimishistoriaan voi kuulua jotain, joka on saanut aikaan vahvan pelkoehdollistumisen (klassinen ehdollistuminen), varsinkin jos omistaja käyttää/on käyttänyt fyysisiä pakotteita tai muuten vahvoja positiivisia rankaisuja.

Lähdettäessä pohtimaan käytöshäiriön syitä on tärkeää tarkistaa koiran fyysinen terveys ensin. Moni ongelmakäytökseksi luokiteltu asia onkin koiran kipukäyttäytymistä. Joskus käytöshäiriö voi muodostua niin vaikeaksi, että koiraa uhkaa lopettaminen. Esimerkiksi eläimen aggressiivisuus on monelle koiran omistajalle vaikea asia. Totuus kuitenkin on, että käytöshäiriön syyt löytyvät lähes aina omistajasta. Tällöin ongelmien hoitokin keskittyy ihmisen käyttäytymisen muuttamiseen.


No comments:

Post a Comment