KOIRAN KOULUTUS TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ: Mitä tehdä, kun koira pelkää?

Pelko on yksi elämää ylläpitäviä perustoimintoja eläimessä. Se on luonnollista. Biologisesti katsottuna pelko on stressireaktio uhkaa vastaan ja ilmenee sekä epämiellyttävänä tunteena että fysiologisina reaktioina eläimessä. Koiralle tyypillinen reaktio pelkoon on jähmettyminen, pakeneminen tai hyökkääminen. Puolustautuminen on kuitenkin harvoin järkevä ratkaisu ja eläin turvautuu siihen yleensä vasta kun esimerkiksi pakeneminen ei ole enää mahdollista. Koirien pelkoreaktiot ovat kuitenkin villieläimiin nähden vaimentuneet kesyyntymisen myötä. ”Koirien synnynnäinen pakoetäisyyskin on selvästi muita koiraeläimiä lyhyempi. Jos koira säikähtää, se saattaa jähmettyä paikoilleen tai pakenee ehkä vain joitain kymmeniä metrejä. (Kaimio 2007: 315.)”

Koiran säikähtäessä, esimerkiksi äkkinäistä kovaa ääntä, se reagoi refleksinomaisesti. Pelko voidaankin määritellä kehon vasteeksi, joka auttaa yksilöä selviytymään vaaratilanteista. Pelkotunteita käsittelee aivoissa talamus. Pelkoreaktiolle on aivoissa kaksi reittiä: kuuloaivokuori (hidas reitti, käsittelee tiedon ja antaa toimintaohjeet) ja mantelitumake (nopea reitti, vastaa henkiinjäämisestä, tiedostamaton). Informaation siirryttyä tumake joko kiihdyttää tai sammuttaa autonomista hermostoa. Pelolla on ”oma” aivoalue ja raju pelästyminen synnyttää muiston ärsykkeestä sekä muiston toiminnasta ja sen tehosta. Fysiologisia muutoksia koirassa ovat mm. sykkeen ja hengitystiheyden nousu, läähätyksen lisääntyminen, kuolan erittyminen, verenpaineen nousu, pupillien laajeneminen, hätävirtsaaminen ja kehon tärinä. Elimistössä erittyy mm. kortisolia, endorfiinia ja adrenaliinia.

Pelkoehdollistumisen (klassinen ehdollistuminen) kautta syntynyt pelko kuuluu ontogeenisiin pelon lähteisiin. ”Ontogeeniset pelon lähteet ovat pääasiassa oppimisen ja kokemusten tulosta (Lindsay 2001: 74).” Luonteeltaan rohkeakin koira voi oppia kerrasta pelkäämään sellaisia asioita, joita se koki tai näki pelästyessään voimakkaasti tai tuntiessaan kipua.

Kaimion (2001: 321) mukaan siedättäminen on sekä koiran että myös ympäristön kannalta turvallisin tapa poistaa pelon tai kiihtymyksen aiheita. Siedättäminen vaatii suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä, ja se tapahtuu aina koiran pelkokynnyksen alapuolella. ”Siedättäminen vaatii kouluttajalta kärsivällisyyttä ja usein myös tilanteiden järjestämistä sellaisiksi, että pelkoa aiheuttaneiden ärsykkeiden voimakkuus on täysin ihmisen hallittavissa (Kaimio 2005: 57).” Oppimispsykologisista keinoista käytettäväksi sopii myös vastaehdollistaminen ja se usein liitetäänkin siedättämisen yhteyteen. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa pelko (tai jokin muu tunnetila/käyttäytymismalli) muutetaan toisenlaiseksi hyödyntäen klassista ehdollistamista. Vastaehdollistamiseen liittyy usein toiminnan muutoksen lisäksi myös koiran tunnetilan muutos. Käytännössä pelottava kohde on pidettävä niin kaukana ettei se laukaise pelkoreaktiota ja samalla annostellaan testattua, toimivaa ja rauhoittavaa vahvistetta koiralle. Vastaehdollistaminen ja siedättäminen vaatii usein huomattavan määrän toistoja ja vasta tämän jälkeen päästään rakentamaan korvaavaa toimintoa pelkoreaktion tilalle. Lopputavoitteena onkin, että ärsyke (joka laukaisi ennen pelkoa koirassa) itsessään muodostuu koiralle vihjeeksi halutun (esimerkisi "istu", katsekontakti jne) toiminnon suorittamisesta.

Pelkotilojen hoidossa on olennaista kartoittaa tilanne kokonaisvaltaisesti ensin. Koiran terveydentila (+ravinto, liikunta, aktivointi, itsetunnon kohotus) on tarkastettava, pohdittava mitä koira pelkää, missä se pelkää ja miten se ilmenee. Esimerkiksi vastaehdollistaminen voidaan tehdä kokonaan väärään ärsykkeeseen jos ei tiedetä tarkalleen, mitkä pelon laukaisevat tekijät ovat. Käyttäytymistieteellisesti voidaan myös hyödyntää menetelmää flooding. Flooding onkin totuttamista, joka tapahtuu pelkokynnyksen yläpuolella. Koiralle ei mahdollisteta poispääsyä tilanteesta ja tällöin eläin saattaa lopulta tottua ärsykkeeseen. Ongelmalliseksi menetelmän tekee sen vaikea toteuttaminen käytännössä, turvallisuusriskit sekä eläimelle aiheutettu suuri stressitila. Jos koira pääsee loittonemaan tai vapautumaan tilanteesta, pelko voimistuu entisestään. Pelkoa aiheuttavan ärsykkeen lopettaminen toimii vahvisteena ja eläin voi oppia vapautumaan ärsykkeestä (R-) sillä, mitä sattui tekemään lopettamisen aikaan.

Klassisen ehdollistumisen ohessa koiran pelkotilojen hoidossa voidaan myös edetä operantin ehdollistumisen kautta. Tällöin koiran levollista olotilaa vahvistetaan poistamalla uhka/pelon aiheuttaja. Näin koira oppii säätelemään pelon kohdettaan omalla käyttäytymisellään. Jotta päästäisiin maksimaaliseen lopputulokseen, on huomioitava myös palkkion ajoitus. Ongelmalliseksi tämän menetelmän tekeekin sen toteuttaminen käytännössä: on tiedettävä tarkalleen mikä/mitkä on pelon aiheuttava ärsyke ja poistettava se/ne juuri oikealla hetkellä (kun koira käyttäytyy omistajan mielestä oikealla, rauhallisella tavalla). Oppimispsykologiset asiat huomioiden myös käytöksen yleistäminen on muistettava.

Eläimen omistajan oma käyttäytyminen pelkoa aiheuttavan ärsykkeen ilmaantuessa on olennaista, sillä koira mallioppii (sosiaalinen oppiminen) tehokkaasti. Koirien vahva pelkotilat ovat tuskin pelkän mallioppimisen kautta hoidettavissa, mutta se on huomioitava yhtenä varteenotettavana tukikeinona hoitoprosessissa. Myös lääkitys voi olla tukena muiden hoitomuotojen ohella.

Siteeraukset:

Lindsay, Steven R. 2001: Handbook of Applied Dog Behavior and Training. Volume Two. Etiology and Assessment of Behavior Problems.

Kaimio, Tuire 2005: Hevosen kanssa.

Kaimio, Tuire 2007: Koirien käyttäytyminen.